Kirjoittaja: Sameli on torstai, 30 kesäkuu 2005 @ 18:21

Tumpeloin edellisen kommenttini kohdalla ja kiukustuinkin kun tarkoittamani kappalejako ei tullut näkyviin. Ylläpitäjälle pahoitteluni isoista ja lihavista ja sapekkaista kirjaimista. Voisiko jotenkin saada tuon yhteen pötköön kirjoitetun tekstin poistetuksi? Tässä uusittu versio sen jälkeen kun löysin viisasten kiven nimeltä Plain Old Text:

Kun on kyse uusista toimitusten kaavoista, niin ei oikeastaan voi puhua synnintunnustuksen tai uskontunnustuksen jättämisestä pois. Ainakaan seurakuntalaiset eivät koe asiaa niin, koska ne ovat uutuuksia, joita ei aiemmin ole toimitusten kaavoihin sisältynyt. Aiemman käsikirjan hautausjumalanpalveluskaavaahan ei ole käytetty kovin paljon, ja se oli ainoa, johon synnintunnustus kuului. Morsiusmessuun - niinikään harvoin käytettyyn - ei silloin sisältynyt uskontunnustusta, ei edes synnintunnustusta! Tuskin voi odottaakaan, että käsikirjan uusia ideoita olisi heti kohta ryhdytty käyttämään koko laajuudessa.

Olen joutopappivuosinani silloin tällöin tuuraillut "oikeita" pappeja ja pyynnöstä suorittanut toimituksia. Olen yleensä silloin käyttänyt käsikirjaehdotuksen kaavoja - uutta käsikirjaa en ole edes hankkinut, koska se löytyy netistä ja tarvittavat aineistot voi sieltä printata. Hautaan siunaamisessa en ole käyttänyt synnin- enkä uskontunnustusta; sitä vastoin kylläkin ehdotuksen mukaan sekä epistola- tai VT:n tekstiä että evankeliumia, ja mielelläni myös psalmia. Avioliittoon vihkimisessähän ei kumpaakaan kaavan mukaan käytetäkään, ellei kyseessä ole morsiusmessu. Ainoassa morsiusmessussa, jonka olen uusien menojen aikana toimittanut, jätettiin myös uskontunnustus pois, ei muusta syystä kuin siitä, että se kaiken kaikkiaankin on messun nuorinta ainesta. Synnintunnustus sitä vastoin kyllä luettiin.

Kastetoimituksissa olen noudattanut käsikirjaehdotusta, ts. en ole rohjennut mennä niin radikaaliin ratkaisuun, että olisin sijoittanut nimen ilmoittamisen heti alkuun eli ajallisesti hyvin kauas itse kastamisesta. Toimituskeskustelussa tietysti voisi kysyä, sopisiko tällainen menettely, mutta luulisin sitä oudoksuttavan. Rukousta, johon kastekäsky sisältyy, olen muokannut hieman "liturgisemmaksi" siten, että se alkaa ja päättyy samalla tavoin kuin messun ehtoollisrukous. Tähän tapaan:

”KIITTÄKÄÄMME ja rukoilkaamme.
”TOTISESTI on oikein ja arvollista, kohtuullista ja autuaallista, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua, Herra, pyhä Isä, kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala. Alussa sinä loit taivaan ja maan, ja sinun elämää antava Henkesi liikkui vetten yllä. Vesi on sinun lahjasi, joka ravitsee ja pitää yllä luomakuntaa. Vedenpaisumuksessa sinä hukutit synnin, mutta pelastit Nooan ja hänen perheensä. Näin annoit meille esikuvan kasteesta. Sinä kuljetit kansasi Punaisenmeren poikki ja vapautit sen faraon orjuudesta. Sinun tahtosi mukaan Johannes kastoi Poikasi Jeesuksen Jordanin vedessä, ja sinä voitelit hänet Pyhällä Hengellä. Ristillä hän vuodatti kyljestään verta ja vettä, ja kuolleista noustuaan hän itse asetti pyhän kasteen lausuessaan opetuslapsilleen: ’MINULLE ON ANNETTU KAIKKI VALTA TAIVAASSA JA MAAN PÄÄLLÄ. MENKÄÄ SIIS JA TEHKÄÄ KAIKKI KANSAT MINUN OPETUSLAPSIKSENI: KASTAKAA HEITÄ ISÄN JA POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN JA OPETTAKAA HEITÄ NOUDATTAMAAN KAIKKEA, MITÄ MINÄ OLEN KÄSKENYT TEIDÄN NOUDATTAA. JA KATSO, MINÄ OLEN TEIDÄN KANSSANNE KAIKKI PÄIVÄT MAAILMAN LOPPUUN ASTI.’
”POIKASI käskylle kuuliaisina me pyydämme: Katso nyt kirkkosi puoleen ja avaa sille kasteen lähde. Lähetä Pyhä Henkesi synnyttämään uutta elämää, niin että se, joka tässä armon lähteessä haudataan Kristuksen kuolemaan, myös hänen kanssaan nousisi uuteen elämään. Muistuttakoon tämä vesi meitä kasteestamme ja yhdistäköön se meidät yhteisessä ilossa kaikkiin niihin veljiimme ja sisariimme, jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme tähden.
”HÄNEN kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti. Aamen.”

Niin että ken tahtoo varastaa idean, niin siitäpä vain...! En aivan varauksettomasti ole innostunut Isä meidän -rukouksen uudesta paikasta kastekaavassa. Sen käytöllä siunausrukouksena on vankat perinteet, ja kummien mukaantulokin alkoi siellä täällä vakiintua. Mutta olen taipunut uuteen järjestykseen; autuuden asia se ei ole.


---
Joutopappi Sameli

[ Vastaa tähän | # ]

Kirjoittaja: Sameli on perjantai, 01 heinäkuu 2005 @ 18:43

Vielä lisää joutopapin jorinaa:

"He olisivat toivoneet vielä rohkeampaa irroittautumista perinteisestä kirkollisesta kielestä."

Puuttumatta muihin tähän liittyviin näkökohtiin kiinnittäisin huomiota siihen, että rukoukset on myös mahdollista laatia vapaasti. Näin meneteltäessä jokaisella on tilaisuus irrottautua perinteisestä kirkollisesta kielestä juuri sillä tavoin ja siinä määrin kuin pitää soveliaana tai tarpeellisena - tai käyttää niin perinteistä kieltä kuin haluaa.

Perinteisestä kielestä irrottautumisessa on monen muun seikan lisäksi hankalaa se, että kaikkien suuhun ei sovi samanlainen perinteestä poikkeava kieli. Evankeliumikirjassa olevissa päivän rukouksissa on tästä esimerkkejä.

Perinteisestä kielestä poikkeamisen tulisi olla persoonallista, itse luotua, ei sellaista, joka kuulostaa itse luodulta olematta sitä. Muuten käy helposti niin, että seurakuntalainen, joka kuulee valmiin perinteestä poikkeavan rukouksen, antaa ansiottomia "irtopisteitä" papille, joka on niin ja niin hienolla tavalla osannut asettaa sanansa...

Rukousten - myöskään itse luotujen - ei liioin pitäisi olla sellaisia, että niiden sanamuoto houkuttelee ajatukset harhateille. Niin voi käydä, jos niihin sisältyy erikoisia, ehkä hyvinkin punnittuja ja hiottuja sanontoja, jotka eivät kuitenkaan ole aivan oikopäätä omaksuttavissa.
Puheisiin ja saarnoihin voi sellaisia sisällyttää, mutta ei mielestäni rukouksiin.

---
Joutopappi Sameli

[ Vastaa tähän | # ]

Kirjoittaja: Justinos on tiistai, 05 heinäkuu 2005 @ 13:33

Minun mielestäni ongelmana on ennen kaikkea periaate, että toimitukset tuodaan lähelle kansaa riisumalla niistä voimakkaimmin kristillinen materiaali, ja tämä asenne artikkelista minulle välittyi. Mielestäni kirkon pitäisi sen sijaan pyrkiä tuomaan kansa lähelle Kristusta, sisään kristinuskoon. Kirkko ei ole palvelulaitos, vaan pelastuslaitos.

Muotoilemasi kasterukous on muuten mainio.

P.S. Poistin pyyntösi mukaisesti ensimmäisen kommentin.

[ Vastaa tähän | # ]