Keskustelu naispappeuden vastustajien tilanteesta kirkossa on viime viikkoina saanut huolestuttavat mittasuhteet. Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola on vaatinut rahojen vetämistä pois naispappeutta hyväksymättömiltä lähetysjärjestöiltä, ja muutamat piispatkin ovat näyttäneet vanhan virkakäsityksen edustajille kirkon ovea. Onko yhteiselo samassa kirkossa vielä mahdollista? Uskojarukous.net julkaisee Maskun kirkkoherran Aino Vestin kirjoituksen asiasta.
Rahat tai henki!
Helsingin seurakuntayhtymässä mietitään tuen vetämistä pois SLEY:n
lähetyskannatuksesta naispappeuskiistojen vuoksi, vaikken ymmärrä, mitä
tekemistä kenialaisilla ja japanilaisilla on tämän asian kanssa.
Olen vihainen siitä, että Suomen kirkossa ei kunnioiteta vakaata sitoutumista siihen, minkä ihminen omassatunnossaan oikeaksi ymmärtää. Kumpi on pahempaa: tönäistä toinen pois alttarilta vai tönäistä kokonaan pois kirkon virasta? Hätävarjelun liioittelua?
Entä kuka muistaa ne seurakuntalaiset, jotka myös kannattavat perinteistä käsitystä pappeudesta? Tilastollisesti heitä on Maskun kokoisessa seurakunnassakin noin 400! Pitäisikö heitäkin rangaista ja ajaa ulos kirkosta? Minua eivät ole syrjineet naispappeuden vastustajat; joskus kyllä ne tavalliset miespapit! Olen kokenut myös SLEY:n papin kauniisti väistävän. Maskussa en järjestele työvuoroja, mutta toivon, että sinne tänne osuu miespapin vuoroja, joihin voin kutsua SLEY:n pappeja saarnaamaan.
Mielestäni pappeuteni ei ole muiden tunnustamisen varassa. Minulle naispappeuden vastustajat ovat Jumalan kutsumia pappeja ja rakkaita veljiä, jotka julistavat ilosanomaa armosta. En halua syrjiä heidän kutsumustaan. Yhteinen asiamme, armo ei saisi peittyä näiden kiistojen alle.
"Jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä." Gal 5:15 (vk)
Aino Vesti
Maskun kirkkoherra