Helsingin sanomien NYT-liitteessä on mielenkiintoinen juttu Tampereen vapaa-ajattelijoiden eroakirkosta.fi -palvelusta. Haastattelut kuvaavat minusta hyvin sitä, mitä moni teknisesti suuntautuneista nuorista miehistä kirkosta ja uskonnosta ajattelee. Pojat kaipaavat faktoja ja intellektuaalista maailmanselitystä. Niitä he löytävät ateistisesta uskontokritiikistä.
Mielenkiintoista on myös, että verkkopalvelun pyörittäjien mukaan
kirkon toimet naispappien syrjinnän kitkemiseksi ovat aiheuttaneet
eropiikkejä. Olisikohan niin, että ylikorostamalla ongelmia ja riitoja
kirkolliset lehdet, ei vähiten Kirkko & Kaupunki, ovat lisänneet
kirkosta eroamista?
Jutussa on myös varsin purevia kommentteja Helsingin seurakuntayhtymän
uskotoivorakkaus-kampanjasta. Kuuluu aiheuttaneen lisää kirkosta
eroamisia. On väärin, että seurakuntien yhteiset lehdet
ja verovarat otetaan välineiksi tietyn porukan sodassa toisia kirkon sisällä
vaikuttavia liikkeitä vastaan. Sivullisista uhreista, jotka eroavat
kirkosta julkisuuskuvan huonontuessa, ei taida kukaan välittää? Yhden
konservatiivin masentamiseksi eroon kannataa uhrata kymmenen
rivijäsentä, jotka eivät edes ymmärrä, mistä riidassa on kysymys?
Kirkon vasta julkaistussa strategiassa oli valmisteluvaiheessa mukana lause "Kirkko on
valmis intellektuaaliseen keskusteluun uskosta." Pidin tätä erittäin tärkeänä painopistealueena, enkä selvästikään turhaan. Valmiissa strategiassa lause on kuitenkin typistynyt muotoon "Olemme ... valmiit keskustelmaan uskosta." Kun havaitsin prosessin ollessa käynnissä, että lause oli jäämässä pois, lähetin työryhmälle
seuraavan palautteen:
"Tämänhetkisessä tilanteessa on minusta selvästi nähtävissä, kuinka
kirkon täytyy edelleen ottaa tosissaan hyökkäävän ateismin haaste
(esim. Richard Dawkins: Jumalharha). Uskosta täytyy voida käydä
korkeatasoista, intellektuaalisesti inspiroivaa keskustelua. Koen, että
tämä on erityisen tärkeää, etteivät luonnontieteellisesti ja
intellektuaalisesti suuntautuneet nuoret miehet vielä enemmän vieraannu
kirkon uskosta. Hehän muodostavat nuorista sen ryhmän, joka suhtautuu
kirkon uskoon kaikkein negatiivisimmin."
Helsingin seurakuntayhtymä tarjosi nyt tälle kohderyhmälle flash-grafiikoilla stailattua sisällyksetöntä keskustelua ja retromainoksia Uskotoivorakkaus-kampanjan hengessä. Eipä tainut
tavoittaa kohderyhmää. Jos kirkko ei osaa vastata hyökkäävän ateismin
esittämiin, rationaalisia perusteita vaativiin haasteisiin muuten kuin kertomalla, että jokainen mielipide on saman
arvoinen, ei kovin monen Nokian insinöörin veroraha taida tulevina vuosina kilahtaa pääkaupunkiseudun yhtymien kirstuihin. Ja tässä hommassahan ei ollut edes kyse rahasta vaan korkeammista arvoista, vai kuinka?
