Mikä uskossa on olennaista?

[NORTON]

Keskustelunavaus, joka juontaa juurensa keskusteluihin Louis Cipherin kanssa.

Kysymyksiä avuksi:

Mitä usko vaatii ihmiseltä itseltään? Mitä ihmisen siis tulisi tehdä itse? (Nyt ei puhuta siitä, että usko saadaan kasteessa, jne.):
-täytyykö esim. tutkia luonnontieteitä, ja etsiä evidenssiä Jumalan olemassaolosta?
-täytyykö esim. aktiivisesti hylätä kaikki tieteelliset selitykset, ja antautua konkreettisesti Jumalan seuraamiseen, esim. niin, että lukee Raamatusta ohjeita, ja sitten toimii niiden mukaan?
-vai tarvitseeko tehdä mitään? Onko parasta vain elellä ja tyytyä epätiteoisuuteen asioiden luonteesta?

-vai...?

Miten usko ilmenee elämässä?
_________________
Joh. 7:17

Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.

[Sefanja]

Pyhä Henki vaikuttaa ja vahvistaa uskoa sanan ja sakramenttien kautta. Jos ihminen haluaa uskoa, kannattaa lukea Raamattua, rukoilla, käydä kirkossa, pyytää esirukousta itsensä puolesta jne. Jos hänet on kastettu, hän saa luottaa, että kaste on aivan yhtä pätevä edelleen, vaikka ei tuntisikaan olevansa uskossa, kasteen voima ei häviä mihinkään. Sen saman kasteen armoon saa palata, kun usko syntyy. Kun on suullaan tunnustanut uskonsa ja tietää sydämessään kuuluvansa Jeesukselle, kannattaa ehtoolliselle osallistua ahkerasti, se vaikuttaa uskoa vahvistavasti. Sitä en osaa selittää, mitä tuossa välissä tapahtuu, mutta vaikka uskon syntyminen on Jumalan teko, voi ja saa ihminen myös itse tehdä jotain, eli raahata itsensä niiden välineiden äärelle, joiden kautta Pyhä Henki toimii. Usein uskon syntyminen murtaa ja muuttaa ihmistä, ennen olankohautuksella ohitetut pahat teot alkavat hävettää ja surettaa Jumalan pyhyyden edessä. On suurta armoa tulla tuntemaan oma syntisyytensä ja tunnustaa pahat tekonsa Jumalalle. Hän pyyhkii kyyneleet ja ottaa vastaan jokaisen tuhlaajalapsen joka haluaa hänen luokseen tulla.
_________________
Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. (Joh.6:68)

[NORTON]

[Sefanja]

[pientenäiti]

Minulla on naturalistiseen maailmankuvaan perustuva kotikasvatus, ja tunnen muitakin sellaisia. Ei minusta sillä ole ollut uskoon tultua enää merkitystä, sitä ennen ehkä. Usko on suhde persoonaan, ei mikään älyllinen ratkaisu. Ja tottakai Kaikkivaltias on luomiensa lakien yläpuolella.

Itse asiassa ne tuntemistani ihmisistä ne, jotka ovat uskossa, ja joiden on vaikea uskoa luomiseen sellaisenaan, ovat niitä, joilla ei ole luonnontieteellistä koulutusta, vaan enemmänkin humanistinen. Tuntemillani luonnontieteitä opiskelleilla uskovilla ei tätä ongelmaa ole, ovat sitten tohtoreita, professoreja jne. Eli he ymmärtävät luonnontieteiden rajat, eikä heidän tarvitse pitää sitä kristinuskon kanssa kilpailevana uskontona. Toisin kuin humanistien.

Toki ei-uskovalle luonnontieteilijälle nämä voivat olla kynnyskysymyksiä, mutta itse uskon, että ne vain tuntuvat siltä, koska tämä ihminen ei tunne Jumalaa, eikä oikeasti usko, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Eikä ymmärrä, miksi Jumala haluaa itse valita tapansa, millä hän itse itsensä ilmaisee.

[Vieras]

Myös luomisen kirjaan tutustuminen vahvistaa ihmisen uskoa.

[Muovere]

Olen ateisti, edellistä käyttäjätunnusta, saati sitten salasanaa, en muistanut.

[elämä voittaa]

[Vieras]

Olen tästä nyt foorumilla kirjoittanut jo pariin otteeseen, mutta sanonpahan uudelleen. Aiheena on siis usko ja järki ja propositioiden hyväksyminen.

1. Propositio, jossa järki katsoo olevan tarpeeksi todisteita, hyväksytään järjen perusteella.
2. Propositio, jossa järki katsoo olevan tarpeeksi vastakkaisia todisteita, hylätään järjen perusteella.
3. Propositio, jossa järki antaa jonkin verran todisteita puolesta, mutta ei niin paljon, että se menisi kategoriaan 1, väite voidaan hyväksyä tahdonaktilla eli uskoa todeksi.
4. Propositio, jossa järki ei sano mitään, voidaan hyväksyä tahdonaktilla eli uskoa todeksi.

Mielestäni on ongelmallista, että jotkut väittävät kristillisen uskon perustuvan vain neljänteen kategoriaan. Usko eli se, että ihminen tahtoo pitää jotain asiaa totena, voi kohdistua sellaisiin asioihin, jotka ylittävät järjen t.s. jotka perustuvat ainoastaan ilmoitukseen, tai sellaisiin, joissa järki on mukana, mutta ei anna riittävää perustelua. Tietyt kristilliset totuudet kuuluvat myös selkeästi pelkästään järjellisiksi asioiksi eli kategoriaan 1.

[NORTON]

[Muovere]

[Vieras]

[de Muerto]

[M.Wigelius]

[de Muerto]

[Sefanja]

Jokaisen ei tarvi keksiä pyörää alusta.
_________________
Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. (Joh.6:68)

[de Muerto]

[NORTON]

"Älyllinen rehellisyys" on myös mielenkiintoinen puheenaihe.

Olen koittanut sitä miettiä jo varmaan viisitoista vuotta, mutta en ole saanut asiasta otetta. Mielestäni se ei kuitenkaan tavoita oikein minkään asian suhteen mitään olennaista.

Älyllisen rehellisyyden vaatimus kertoo mielestäni vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään ja hänen vaatimuksistaan. Ihminen korottaa itsensä rehelliseksi. Ja jos hän tarpeeksi vahva ja jääräpäinen, hän pystyy myös pitämään yllä tämän illuusion. Mutta se ei ole hyväksi hänelle.

Aito tietämättömyys on ihan luonnollinen ja hyvä asia. Mutta se on myös aidosti avoin kaikelle. Tällaista tapaa kuitenkin harvoin. Yleensä on niin, että ihminen jostain itselleenkin tuntemattomasta syystä vastustaa jotain. Tällöin rehellisyyttä olisi mielestäni se, että koittaisi pysähtyä sen eteen, miksi hän vastustaa. Asiaa ei tulisi järkeistää, ja selittää esim. sen aiheuttamien hyötyjen kautta, vaan mennä syvemmälle. Merkittäviä kysymyksiä ovat sellaiset, kuten "mitä minä suojelen vastustuksellani", "mitä minä en halua paljastaa, ja miksi en halua sitä paljastaa". "Mitä pahaa pelkään tapahtuvan, jos avaan tämän mahdollisuuden".
_________________
Joh. 7:17

Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.

[Walther]

Mitäs se seppä Högman sanoikaan?

[repe]