uskojarukous.net - Usko vai rakkaus?

Usko vai rakkaus? | 20 kommentti(a) | Luo uusi käyttäjätunnus

Oheiset kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä.

Kirjoittaja: Anonymous on perjantai, 08 kesäkuu 2007 @ 13:48

Osaako joku kertoa mitä tarkoittaa, että usko ja rakkaus ovat perimmältään sama asia?

Kirjoittaja: Justinos on perjantai, 08 kesäkuu 2007 @ 14:04

Kyselyn laatijana voi valottaa asiaa jossain vaiheessa, mutta annetaan muiden äänestäjien ensin halutessaan kertoa, mitä he sillä tarkoittavat :)

Sama asia

Kirjoittaja: Mari on sunnuntai, 10 kesäkuu 2007 @ 19:59

Äänestin "pohjimmiltaan sama asia" -vaihtoehtoa intuitiolla (hävettää, millainen teologi olen...).
Kaikissa muissa vaihtoehdoissa tunnuttiin edellytettävän, että uskon ja rakkauden voisi jotenkin erottaa toisistaan. Kuitenkin taidan ajatella jotenkin siihen tapaan, että usko ja rakkaus ovat Pyhän Hengen ihmisessä tekemän työn kaksi eri puolta, sekä uskon että rakkauden lähde on yksi ja sama Henki.
Minusta vaikuttaa siltä, että jos kristitty omassa uskonelämässään rupeaa pitämään uskoa tai rakkautta toista tärkeämpänä, niin hänen uskonelämänsä on vaarassa vääristyä joko pelkäksi todellisuuspakoiseksi ja oppikeskeiseksi uskomiseksi tai rakkauden lähteen unohtavaksi maailmanparantamiseksi.
Vierastin myös vaihtoehtoa "yhtä tärkeitä". Ei kai uskoa ja rakkautta voida ikään kuin laittaa vaakaan ja pyrkiä siihen, että niitä on yhtä paljon. Ja voidaanko ne erottaa toisistaan vaa'an eri puolille? Onko uskoa ilman rakkautta tai päinvastoin?
Intuitiivisesti totean siis: ne ovat pohjimmiltaan sama asia - samaa salaisuutta.

---
Mari

Sama asia

Kirjoittaja: Mari on sunnuntai, 10 kesäkuu 2007 @ 20:15

Korjaan itseäni: kirjoitin, että usko ja rakkaus ovat Pyhän Hengen ihmisessä tekemän työn kaksi eri puolta. Jätetäänpä tuo eri-sana sikseen, jos kerta samasta asiasta on perimmältään kyse - mitä se sitten tarkoittaakaan ;).

---
Mari

Usko vaikuttaa rakkautena - muuten se on kuollut

Kirjoittaja: Onni on keskiviikko, 13 kesäkuu 2007 @ 16:16

1 Kor. 13:13: Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

1 Tim. 1:5: Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

Aika erikoinen kysymyksenasettelu. Onhan kaikki, mikä ei ole uskosta, synti. Jopa rakkauskin. Toisaalta usko ilman rakkautta ei ole mitään!

Kunpa oppisinkin Jeesuksen tavoin olemaan täynnä armoa ja totuutta, täynnä uskoa ja rakkautta!

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi

Kirjoittaja: Anonymous on torstai, 14 kesäkuu 2007 @ 00:14

Rakasta Jumalaa yli kaiken, eli usko hänen sanaansa. Tämä usko antaa oikeanlaisen rakkauden myöskin lähimmäiseen, sillä silloin rakkaus lähimmäistä kohtaan ei erehdy lihan rakkaudeksi ja rakkauden tunteeksi omaten sen mahdollisuuden että voi tehdä vahingossa karhunpalveluksen lähimmäiselleen rakkauden nimissä. Rakkaus Jumalaan, ts.usko vaikuttaa sen, että lähimmäistä kohtaan rakkaus osuu myöskin maaliinsa Jumalallisella tavalla. Tällöin rakkaus palvelee lähimmäistä sillä tavalla kuin Herramme sen on alunperin tarkoittanut.

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi

Kirjoittaja: Anonymous on torstai, 14 kesäkuu 2007 @ 00:29

Niin itseasiassa ensimmäisenä tulee rakkaus, sillä rakkaudesta meitä kohtaan Jumala antoi ainokaisen poikansa puolestamme. Lisäksi rakastava Jumala antaa meille uskon. Heh, rakkaus tuo oikean uskon ja oikea usko tuo oikean rakkauden. Kerro jo Justinos mitä ajat lopulta takaa!

Kirjoittaja: Justinos on tiistai, 19 kesäkuu 2007 @ 17:57

Jospa minäkin nyt aloittajana vastaan... Mielessäni oli jotakin sellaista, että vaikka teologisten hyveiden (usko, toivo rakkaus) välille voidaan niiden vaikutuksen suhteen tehdä distinktio, olemuksellisesti ne ovat viime kädessä jotain jumalallista ja kasvaessaan myös kannattavat ja ruokkivat toisiaan. Ja siten kyseenalaistaa, voidaanko ne asettaa vastakkain tai varsinaisesti erottaa toisistaan (separaatio).

Mari selkokielisemmin tuota hahmottelikin.

Kirjoittaja: Anonymous on keskiviikko, 20 kesäkuu 2007 @ 01:59

Oi kun on makea paikka. Kerrankin Justinos työntää päänsä juuri ohi kiitävän Raamatun eteen - Raamatun jota heilautan oikein isän kädestä. Nimittäin Apostoli Paaval' tekee sellaisen separaation kirjoittaessaan, että "vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään." (1. Kor. 13:") Hän aivan selvästi pitää mahdollisena uskon ja rakkauden separaatiota, siten kaukaa viisaasti kumoten Justinoksen yli-intellektuaalisen epäilemättä skolastista perua olevan Raamatun tyhjäksi tekevän liberaaliteologian. Että silleen!

Kirjoittaja: TV on keskiviikko, 04 heinäkuu 2007 @ 10:16

Justinos: "teologisten hyveiden (usko, toivo rakkaus) välille voidaan niiden vaikutuksen suhteen tehdä distinktio"

Jos usko vaikuttaa rakkauden kautta (di agapes Gal. 5:6), niin kuinka uskon ja rakkauden välille voidaan niiden vaikutuksen suhteen tehdä distinktio?

Taivaassa ei tarvita uskoa

Kirjoittaja: repe on tiistai, 24 heinäkuu 2007 @ 18:24

No jos omaa napaa tuijottaa ja pelastustaan ajattelee, on usko melkoisesti tärkeämpi. Sehän tekee vanhurskaaksi ja vie ikuiseen elämään. Rakkauden lakia ei kukaan pysty täyttämään niin, että sillä ansaitsisi taivaan.

Rakkaus on Paavalin mukaan suurempi kuin usko siksi, että se pysyy ikuisesti, mutta usko ei pysy, sillä se lakkaa sen jälkeen kun yhteys Jumalaan on muuttunut näkemiseksi. Täällä ajassa on kuitenkin uskottava ensin, jotta Pyhän Hengen synnyttämä rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin lainkaan syttyisi.

---
reima jokinen

Taivaassa ei tarvita uskoa

Kirjoittaja: de Muerto on torstai, 09 elokuu 2007 @ 09:19

Usko ilman rakkautta ei ole mitään ja vastaavasti rakkaus "iloitsee totuuden voittaessa". Näkisin että näiden välillä on elimellinen yhteys, jossa toinen ei voi elää jos toinen kielletään.

---
Always remember you are unique. Just like everybody else.

Taivaassa ei tarvita uskoa

Kirjoittaja: Sakari Meinilä on lauantai, 11 elokuu 2007 @ 11:01

Uskon ja rakkauden suhteen oikea määritteleminen on keskeisen tärkeä asia kristinopissa. Asia ojn myös elintärkeä uskon säilymiselle. Asiasta on myös viimevuosina käyty valtavaa kädenvääntöä vanhurskauttamisopillisessa yhteydessä.

Asia asettuu oikeisiin suhteisiin kun muistamme että Raamatun mukaan usko on armon vastaanottamisen väline, rakkaus taas liittyy lakiin, onhan rakkaus "lain täyttämys". Uskon erottamien (eri asiaksi) rakkaudesta on siis yhtä tärkeää kuin lain erottaminen evankeliumista. Itseasiassa kyse on samasta asiasta. Jos sekoitan uskon ja rakkauden, tällä toimellani heti sekoitan lain ja evankeliumin. Mutta näitä ei saa sekoittaa, sillä "lain kautta tulee synnin tunto", "laki ei voi tehdä ketään eläväksi", "laki saa aikaan (tai tuo mukanaan) Jumalan vihan" ja "kukaan ei tule vanhurskaaksi lain kautta". Sen sijaan "Kristus on lain loppu", "sen tähden se (pelastus) on uskosta, että se olisi armosta", "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Paavali suoraan sanoo: "Te olette langenneet pois armosta, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi".

---
Sakari Meinilä

Kirjoittaja: Anonymous on keskiviikko, 26 syyskuu 2007 @ 17:43

Voisiko Maisteri Justinos jo vihdoin paljastaa mitä hänen mielestään tarkoittaa, että usko ja rakkaus ovat perimmältään sama asia? Olen yli kolme kuukautta jännityksellä odottanut Justinoksen ilmoituksen ja tiedon sanoja!

Justinos vastuuseen!

Kirjoittaja: Anonymous on torstai, 27 syyskuu 2007 @ 16:09

Ihmeellistä vastuun pakoilua Justinokselta!

Vaientamista

Kirjoittaja: Anonymous on maanantai, 01 lokakuu 2007 @ 10:34

Ja Justinos jatkaa vaikenemistaan. Hän ilmeisesti kuvittelee tällä tavoin hiljentävänsä minut. Hähähähäää! EI ONNISTU, KAVERI! Jatkan asiasta muistuttamista vaikka ikuisuuden!

Vaientamista

Kirjoittaja: Anonymous on torstai, 04 lokakuu 2007 @ 13:32

Veljeni Justinos, kerro jo!

Vaientamista

Kirjoittaja: TV on maanantai, 12 marraskuu 2007 @ 13:29

Minäkin odottelen täällä edelleen malttamattomana asian lopullista ratkaisua. Oletko unohtanut meidät, Justinos?

Kokonaisuuden osia vailla saumoja

Kirjoittaja: aateveli on lauantai, 15 joulukuu 2007 @ 22:41

Rinnastaisin uskon ja rakkauden (sekä toivon) kulkemaan käsi kädessä yhtälailla Jumalan matematiikassa kuin että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi eikä kolme persoonaa.

1. Kor 13. tosin puhuttelee asian tiimoilta rakkautta tärkeillen. Ilman rakkautta usko ja toivo jäisi vailla todellista syvyyttä kuin kolmiulotteisuus vailla Z-akselia.

Usko, Toivo ja Rakkaus

Kirjoittaja: Juha on sunnuntai, 19 lokakuu 2008 @ 05:49

Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus.

"Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle..."

"...jos minulla ei olisi rakauttta en minä mitään olisi."

"Jumala on Rakkaus."

"usko on luja luottamus sihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."

Kirjoitin näitä ulkomuistista, asia on kuitenkin sama, kuin raamatussa.

Mun mielestä näitä asioita voitaisiin käsitellä erikseen, mutta silti ne kuuluvat saumattomasti yhteen ja jos ne eroitettaisiin, mikään niistä ei enää olisi todellista.

"Mutta suurin niistä on rakkaus."

Minulla oli joskus sellainen mielipide, että jos joku jatkuvasti puhuu rakkaudesta ei hän kuitenkaan toteuta sitä käytännössä, nyt ajattelen kuitenkin toisin, sillä kaikki pelastuksen asiassakin liittyy Jumalan rakkauteen, sillä jos meitä kohdeltaisiin ns. vain oikeudenmukaisesti olisimme hukassa.